En jaksa organisoida tätä ruokapostausta, joten tulee nyt sitten tällaisena.

1. Kiinalaiseen lounaaseen ja päivälliseen kuuluu aina useita ruokalajikkeita (yleensä ainakin neljä), joista yksi on keitto, sillä kiinalaiset eivät yleensä juo mitään lounaan tai päivällisen kanssa, vaan keitto toimii juomana ja se syödään/juodaan aina lopuksi. Ravintoloissa voi kuitenkin yleensä tilata myös juomia, mutta esim. tehtaan ruokalassa ei.

2. Kiinassa on tapana hyödyntää syötävien eläinten kaikki osat eli kanasta syödään lihan lisäksi myös jalat, pää, sydän, aivot yms. Itse olen todennut, että sian nahka ja se lihan ja nahan välissä oleva ihrakerros on ainakin omaan makuuni liian limaisia, mutta kaiketi sitä tottuu kaikkeen.

3. Lihassa oli se sitten kanaa, possua tai kalaa, on lähes aina luita ja rustoja ja luut poistetaan, kun ruoka on suussa ts. jokaisella kiinalaisella on oma taktiikkansa poistaa luut. Isot luut poistetaan suusta syömäpuikoilla, pienet yksinkertaisesti sylkemällä ne pöydälle ts. ruokapöydälle sylkeminen on täysin normaalia ei ruokatapojen puutetta.

4. Tuoreita vihanneksia ei juurikaan syödä, vaan ne aina joko keitetään tai paistetaan jonkinlaisessa liuoksessa, joka usein sisältää huomattavan määrän suolaa tai suolaa vastaavaa toistaainetta, jonka nimieä en tiedä, mutta joka vaikuttaa makuun samoin kuin suola. Muutenkin lähes kaikessa ruoassa on paljon suolaa (tai tuota toistaainetta).

5. Perinteisesti kiinalaisessa ruuassa on myös paljon mausteita ja se saattaa olla todella tulista. Tämäkin tosin riippuu kuulemma paljon siitä, missä päin kiinaa matkustaa.

6. Kiinassa astioiden tiskaamiseen näyttää yleensä riittävän se, että astiat huljutellaan kuuman veden alla niin, että suurin osa edellisen syöjän ruuasta on lähtenyt pois, minkä jälkeen astiat lähtevät seuraaville asiakkaille. Tätä pääsee tosin seuraamaan vain pienissä kiinalisissa ravintoloissa, enkä tiedä miten isoissa ravintoloissa asia hoidetaan, mutta jos astiat joista voi välillä nähdä edellisen syöjän ruuan jämiä ahdistaa kannattaa pysytellä niissä kliinisissä länsimaalaisissa pikaruokaloissa.

7. Pienemmissä kiinalaisissa ravintoloissa aika harvoi kukaan puhuu englantia ja jos et onnistu ilmaisemaan itseäsi kiinaksi taikka näyttämään kuvia haluamastasi ruasta on niihin aika turha mennä. Shanghaissa tarjoilijat yleensä pyrkivät yrittämään ymmärtämään, mitä haluat, joten todennäköisesti onnistut kuitenkin saamaan ruokapaikoista jotain syötävää. Jos kuitenkin haluat saada englanninkielistä palvelua niin länsimaalaiset pikaruokalat/kahvilat ovat varmin vaihtoehto, niissä kun työskentelee korkeammin koulutettuja ihmisiä ja joissain (kuten Starbucks) näyttäisi vaatimuksena olevan, että koko henkilökunta puhuu edes välttävää englantia. Luonnolisesti nämä pikaruokalat ovat hintatasoltaan yl. kalliimpia kuin perinteiset kiinalaiset kuppilat. Jos englanninkielinen menu riittää niin kannattaa suunnata kalliimpiin kiinalaisiin ravintoloihin ja turistikohteiden lähellä yleensä ravintoloissa on ainakin joku joka osaa englantia.

8. Kiinassa ei juurikaan ole tarjolla lehmän maidosta tehtyjä maitotuotteita, vaan ne ovat yleensä joko soijamaitoa tai jotain keinotekoista maitoa, joka myös maistuu siltä, että sen on tarkoitus säilyä pitkään. Syynä varmaan se, että iso osa kiinalaista on syntyjään laktoosi intoleransseja.

9. Kiinassa on paljon kuivatuista lihatuotteista. Itse en niistä kovinpaljon pitänyt, mutta luulen, että osa syy on yksinkertaisesti se, että kyseiset tuotteet haisivat todella paljon koiran ruualta (mikä tuskin on yllätys, sillä iso osa ns. koirille suunnatuista herkuista ovat kuivattua lihaa).

10. Teehen saatetaan laittaa eräänlaisia hyytelöpalloja, joiden sisällä voi olla esim. punaisia papuja. Osa niistä on ihan hyviä, osa ei niinkään. Nämä ovat kuitenkin eri asia kuin ne muovipaloja muistuttavat kuutiot, joita löytyy joistain mehuista, sillä kyseiset kuutiot eivät pelkästään näyttäneet muovipaloilta vaan myös maistuivat niiltä nuo teessä olevat pallot taas ovat selkeästi jotain hyytelöä.

En nyt muista enää mitään muuta, todennäköisesti unohdin kaikenlaista, mutta menköön... Pari loppupostausta tuleekin sitten vasta Suomesta, sillä kamerani ei suostu yhteistyöhön ja en saa siirrettyä kuvia koneelle, mutta onpahan tässä pari kännykkä kuvaa ravintolaruuasta eräältä illalta.